Puheenjohtajan palsta Kymen Salpa 1–2024


Pohjoismaat Natossa; Kansainvälinen toiminta

Olemme saaneet odottaa 22 kuukautta siitä, kun Suomi ja Ruotsi jättivät Nato-hakemuksensa Brysselin Natoesikunnassa toukokuussa 2022, ja kun Unkari viimeisenä Natomaana hyväksyi Ruotsin Nato jäsenyyden 26.2. Presidentti Niinistö kommentoi uutista tuoreeltaan: ”Tämä viimeistelee myös meidän oman jäsenyytemme”. Vastaavasti Ruotsin puolustusvoimien komentaja toteaa: ”Meistä tulee luonnollinen elämänlanka itään. Kohti Suomea, kohti Baltiaa”. Pohjoismaiden puolustuksessa Ruotsin keskeinen rooli on helpottaa vahvistusten siirtämistä etulinjan maihin ja tukea niitä kyvykkyyksillään eli sotilastermein, Ruotsi tarjoaa strategista syvyyttä. Parhaillaan on menossa Nordic Response 24, laaja taisteluharjoitus maalla, merellä ja ilmassa. Se kokoaa yhteen noin 20 000 sotilasta 14 eri maasta. Puolustusvoimista harjoitukseen osallistuu yli 4 100 sotilasta, ja tästä joukosta merkittävä osa on reserviläisiä. Harjoitukseen osallistuminen edistää Suomen integroitumista yhä tiiviimmin osaksi Natoa.

Suomi on ollut Natomaa 10 kuukautta ja vähitellen alkaa konkretisoitumaan myös meidän reserviläisten rooli. Blokissaan Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen luonnehti tulevaa: ” Vielä ei siis ole tiedossa paljonko suomalaisia sotilaita sijoitetaan Naton erilaisiin valmiusjoukkoihin. Varmaa kuitenkin on, että erityisesti maavoimaperusteisiin valmiusosastoihin tarvitaan meiltä runsaasti reserviläisiä ja näiden joukkojen johtoon paljon reserviupseereita”. Myös liittohallituksen kokousten asialistalla kansainväliseen toimintaan liittyvät asiat ovat alkaneet näkymään ja liitossa kansainvälisen toimikunnan puheenjohtajana toimii Laura Nyman. Hän halutaan painottaa, että kansainvälinen toiminta on avointa kaikille jäsenille ja siksi myös meidän Kymenlaaksolaisten kannattaa olla aktiivisia. Tämä antaa uutta sisältöä reserviläistoimintaan ja kannusta kaikkia kielitaitoisia lähtemään mukaan ja kartuttamaan näin omaa reserviläisurapolkuaan. Kansainvälisitä tapahtumista löydät tietoja liitonsivujen kautta linkistä:

https://www.rul.fi/ajankohtaista/uutiset/kesan-kansainvalisten-tapahtumien-osallistujahaku-auki-nyt/.

Talven selkä on taittunut ja hiihtokilometrejä on kertynyt mukavasti MarsMars:n. Helmi-maaliskuun vaihteen lauha jakson jälkeen on luvassa kylmenevää eli edetään positiivisin miettein kohti tavoitetta.


Iitissä 5.3.2023
Pekka Mertakorpi

Reserviupseeripiirin puheenjohtajan palsta

Piiri 70 vuotta, uuden edessä

Ei päästy pitkälle vuotta 2022, kun olemme täysin uuden edessä. Euroopan turvallisuustilanne on järkkynyt itäisen naapurimme Venäjän lähtiessä avoimeen sotaan Ukrainassa. Tätä kirjoitettaessa Puolustusvoimien ylipäällikkö rauhoittaa tilannetta toteamalla ” Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa”. Tulevien viikkojen ja kuukausien aikana tulee nähtäväksi, miten hyvin vuoden 2021 lopulla tehdyt merkittävät maanpuolustukseemme liittyvät linjaukset ja päätökset kestävä aikaa. Ainakin osasimme ennakoida tulevaa hankkimalla parasta mitä markkinoilta oli saatavissa. Suomi valitsi F-35-hävittäjät.

Meillä on alkanut piirimme seitsemäskymmenes toimintavuosi. Parhaillaan on työn alla juhlakirjan kirjoittaminen. Onnistuimme saamaan kirjan kirjoittajaksi ”ammattilaisen” Ilmo Suurnäkin ja kirjatoimikunta on hänen johdollaan työstänyt kirjan sisällysluetteloa ja teemaa. Kirja ei ole pelkkä historiikki vaan siihen tullaan haastattelemaan piirimme niin entisiä kuin nyt toimivia avainhenkilöitä. Juhlavuotemme kilpistyy 70 vuotisjuhlaan, joka pidetään lauantaina 8.10 Reserviupseerikoululla Haminassa.

Kahden vuoden ”asemasotavaiheen” jälkeen pääsemme jatkamaan toimintaamme vuosikellon mukaisesti, sillä viimein Korona -pandemia näyttää väistyvän. Piirien kevätkokous tullaan järjestämään Elimäellä 27.3. perinteisin menoin. Pääsemme myös toteuttaa ampumakauden normaaliin tapaan. Tavoitteena on kisata piirien mestaruuksista, järjestää viiden osakilpailun sarjakilpailut (kivääri ja pistooli) sekä neljän osakilpailun SRA-sarja. Tänä vuonna Ampuma- ja maastokilpailu on siirretty toukokuulle (21.5) ja tarkoituksena on saada markkinoitua tapahtumaa erityisesti juuri reserviin siirtyneille.    

Piirien yhteinen kymensalpa.fi – sivusto on saatu päivitettyä ja sieltä löytyvät ajankohtaisten artikkelien lisäksi molempien piirien vastuuhenkilöiden yhteystiedot sekä siinä ylläpidetään piirien yhteistä toimintakalenteria. Piireille on lisäksi aktivoitu kymensalpa Facebook ja Instagam- sometilit, joilla on tavoitteena toteuttaa teemaamme liittyvää viestintää.  

Talvi jatkuu ja monet meistä ovat pystyneet parantamaan omaa kenttäkelpoisuuttaan hiihdon parissa. Ilokseni olen tavannut useita Iitin kerhon ja myös naapurikerhojen kavereita hiihtämässä Kausalan – Kuusankosken latuverkostolla (40 km).  Iitin kunta on panostanut latujen kunnostukseen, hankkinut uuden latukoneen ja palkannut henkilöt ajamaan hiihtokaudella ladut päivittäin.  Latuverkostolle pääsee Kausalan Ravilinnasta ja Kuusankosken Uimahallilta. Allekirjoittaneella hiihtokilometrejä kertyy mukavasti ja intoa on lisännyt suomalaishiihtäjien menestys Olympialaduilla.

Iitissä 1.3.2022

Pekka Mertakorpi

Reserviläispiirin puheenjohtajan tervehdys

Hyvät Reserviläiset!

Kevät on tulossa kovaa vauhtia ja yhteiskunta on avautumassa erilaisille aktiviteeteille jälleen. Tätä ajankuvaa varjostaa kuitenkin voimakkaasti Ukrainan kriisi. Tämä kriisi on herättänyt meissä suomalaissa voimakkaan auttamishalun, sekä lisännyt merkittävästi halua valmistautua kriisinhallintaan. Hakeutumiset jäseneksi Reserviläisliittoon ovat lisääntyneet merkittävästi ja ovatkin aiheuttaneet merkittävän piikin jäsenhakemusten jättämisessä. Tämän kehityksen soisi näkyvän myös tulevaisuudessa yhdistysten toiminnassa ja jäsenten osallistumisena erilaisiin aktiviteetteihin. Hakevatko uudet jäsenet sitten ampumataitoja, kriisinhallinta taitoja vaiko joitakin muuta? Se tullaan näkemään siinä, miten jakautumista erilaisiin kokonaisuuksiin tapahtuu. On muistettava kuitenkin, että kaikki yhdistykset tarvitsevat toimijoita järjestämään erilaisia tapahtumia tai koulutuksia jäsenilleen. Nyt olisikin oiva tilaisuus lähteä mukaan paikallisten reserviläisyhdistysten toimintaan ja lähteä yhdessä kehittämään tätä tärkeää harrastustoimintaa sekä yhtenäisyyden opiskelua yhteiskunnassamme, sillä näillä taidoilla on jokaiselle tulevaisuudessa varmasti merkitystä.

Piirimme jäsenmäärät ovat laskussa, mutta olemme rohkaisseet piirissämme paikallisyhdistysten yhdistymiskehitystä siellä, missä paikalliset toimijat sen kokevat välttämättömäksi. Osa yhdistyksistä on jo lopettamassa toimintaansa toiminnan vähyyden takia tai paremminkin aktiivisten toimijoiden puuttumisen takia paikallistasolla.
Kuitenkin piiritasolla näkisimme, että yhdistyminen naapurien kanssa olisi parempi kuin lopettaa toiminta kokonaan paikkakunnalla. Toiminnan lopettaminen jättää helposti merkittävän aukon paikkakunnan toimintatarjontaan. Rohkaisen ottamaan yhteyttä piirin toimijoihin, jos tuntuu siltä, ettei omin voimin enää pystytä toimintaa viemään eteenpäin. Yhteistyöllä voidaan koettaa löytää uusia ratkaisuja.


Haluan toivottaa kaikille hyvää alkavaa kevättä kaikille ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Kyösti Skippari
Puheenjohtaja
Kymenlaakson Reserviläispiiri

Toiminnanjohtajan tervehdys

Taas on aika vuoden ensimmäisen Kymen Salpa-lehden. Viime vuosi on ns. paketissa, enää tilit hyväksyvät kevätkokoukset ovat pitämättä ja tätä vuotta on menty jo tovi. Entisillä ”eväillä” toiminta pääosin toki jatkuu, mutta jonkin verran ainakin henkilövaihdoksia on yhdistyksissä ja piireissä tapahtunut.


Yleistä reserviläisilmapiiriä on jo jonkun aikaa leimannut liittojen avaama keskustelu Suomen mahdollisesta liittymisestä Natoon. Keskustelun avausta tuoreeltaan sekä kiitettiin että arvosteltiin. Arvostelijat sanovat keskustelun jakavan reserviläiset kahteen leiriin ja pelkäävät sen aiheuttavan jäsenkatoa. Lisäksi liitot ovat sääntöjensä mukaan puoluepolitiikkaan sitoutumattomia yhdistyksiä, ja tällainen ulostulo saattaa olla vastoin sääntöjä. Kiittäjät puolestaan näkevät, että keskustelu olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten, koska yleinen kansalaiskeskustelu on muutenkin ollut vilkasta, ja ehkä Nato-jäsenyys liippaa reserviläistä jopa hieman lähempää kuin tavallista ”toriparlamentin” jäsentä. Olisi oikeastaan kummallista, jos reserviläiset eivät siihen kansalaiskeskusteluun osallistuisi. Kiittäjien mielestä kyse ei myöskään ole puoluepolitiikasta, vaan kansan turvallisuudesta, jonka kulmakivi reserviläiset ovat.

Tuon liittojen keskustelun avauksen jälkeen olemme joutuneet näkemään Venäjän hyökkäävän veljeskansaansa Ukrainaa vastaan ja päämies Putinin puheita on tulkittu siten, että hänen mielestään Venäjän keisarikunnan jälkeinen aika on ainakin osittain ollut jonkinmoinen virhe, ja että virhe pitää korjata ja virheen seurauksena toteutuneita asioita mitätöidä. Olemme joutuneet toteamaan, että nuo puheet ja tulkinnat on syytä ottaa vakavasti, sillä ”virheiden korjaus” näyttää alkaneen Ukrainasta, jonne Venäjä on hyökännyt, koska Ukrainalla ei sen mukaan ole valtiona laillista statusta historiallisista syistä. Huolestuttavaksi asian kannaltamme tekee se, että Venäjän keisarikunnan aikaan Suomikin oli osa Venäjää. Ei voi välttyä siltä huolelta, että Putinin mielestä myös Suomen itsenäisyys olisi virhe, ja että joutuisimme myös aikanaan virheenkorjaustoimien kohteeksi. Tähän huoleen liittyy oleellisesti se, että jos Suomi sellaiseen tilanteeseen joutuisi, niin miten nuo toimet estäisimme? Eli säilyttäisimmekö itsenäisyyden? Olisimmeko siihen tarpeeksi diplomaattisia ja vahvoja, tässä paino sanalla ”vahvoja”, sillä diplomatia näyttää Venäjän osalta toimivan huonosti. Joku Baltian maiden päämiehistä sanoi kerran erään YLE:n toimittajan haastattelun turvallisuutta käsittelevässä osiossa, että Suomen ei pidä kuvitella, että se on turvassa, kunhan ei vain aiheuta ongelmia. Ukrainassa olemmekin nähneet, että ongelmia ei konfliktin aloittamiseksi todellakaan tarvita, vaan niitä voidaan tarvittaessa myös keksiä. Ehkä tässä on yksi ulottuvuus Nato-keskusteluun. Toivottavasti asiaan löytyy joku ratkaisu, jolla kansainvälinen turvallisuus palautuisi, mutta kyllä tässä on suuri suru Ukrainan kansan puolesta, ja väkisinkin myös hienoinen epävarmuus oman maan turvallisuuden puolesta.

Reserviläistoiminnassa ei Ukrainan kriisi näy muuten, kuin jäsenmäärien kasvuna. Tässä yhteydessä on syytä varoittaa jäseneksi mahdollisesti hakevista valehenkilöistä ja henkilöistä, joiden motiivi on jokin muu kuin maanpuolustustahto. Uudet jäsenhakemukset on siis syytä tutkia huolella.

Muilta osin toiminta on pikkuhiljaa palailemassa koronakurimusta edeltäneeseen aikaan. Kilpailukalenterissa on runsaasti kilpailuja, ja muukin toiminta on palailemassa uomiinsa. Piirit ottivat ensi vuodelle suururakan päättämällä järjestää perinneaseiden SM-kilpailut Kymenlaaksossa. Rynnistys on suuri, jonka vuoksi pyydän kaikkia kynnelle kykeneviä reserviläisiä varaamaan aikaa kalentereistaan jo nyt kilpailujen järjestelyihin, sekä erityisesti viikonlopulle 20.-21.5.2023, jolloin tarvitaan runsaasti talkooväkeä toimitsijoiksi.
kymensalpa.fi -sivusto on täydessä käytössä ja siitä on pikkuhiljaa tullut piirien päätiedotuskanava, vaikka se vaatiikin vielä hieman kehittämistä. Yhteistyö tiedottamisasiassa on aloitettu myös Maanpuolustusnaisten kanssa, joilla on sivustolla nyt oma aihekategoria. Toivottavasti yhteistyö maanpuolustusnaisten kanssa syvenee muillekin osa-alueille ja saamme naisia jäseniksi lisää. Myös veteraaniperinteen vaalimiselle on sivustolla oma aihekategoria, johon aiheeseen liittyen artikkeleita voidaan julkaista.

Viime aikoina on ollut havaittavissa, että kokouksiin ja muihin, säännönmukaisiin, mutta ehkä hieman byrokraattisina pidettyihin tehtäviin on yhä vaikeampaa saada osallistujia. Esimerkiksi käy se, että joissakin yhdistyksissä ei ole henkilöitä saatavilla luottamustoimiin. Reserviläispiirin piirihallitus joutui kokoontumaan kevätkokoukseen valmistavaan kokoukseen kaksi eri kertaa, koska ensimmäinen kokous ei ollut päätösvaltainen osallistujakadon vuoksi. Kaksi piirin jäsenyhdistystä on ilmoittanut, että he eivät piirihallitukseen edustusta lähetä. Osallistumishaluttomuuden vuoksi piirihallitus on päättänyt esittää kevätkokoukselle piirihallituksen kokousten päätösvaltaisuuteen edellyttävän osallistujamäärän alentamista. Vapaaehtoistoiminnalle kaikenlainen ”pilkun viilaaminen” ja byrokratia onkin myrkkyä ja sen sisällyttämistä toimintaan pitäisi välttää. Toiminta pitäisi olla sujuvaa ja sen pitäisi keskittyä itse asiaan. Ampuma-aseharrastuksessa byrokraattiselta tuntuvat varo- ja turvallisuustoimet ovat tietysti välttämättömiä, mutta on mielestäni erittäin hyvä, että piireissä on viime aikoina avauduttu keskustelulle piirien yhteisestä tekemisestä myös hallinnollisissa asioissa. Käytännön toiminnassa ja perinteiden vaalimisessahan yhteistyö on kukoistanut jo pitkään.


Toiminnantäyteistä ja turvallista kevättä!


Leevi Lassila
Toiminnanjohtaja

Painopiste on meissä reserviläisissä

Vuosi 2021 tullaan muistamaan merkittävistä maanpuolustukseemme liittyvistä linjauksista ja päätöksistä. Syyskuussa julkaistiin Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko ja marraskuun lopussa Asevelvollisuuskomitean raportti. Vuoden huipensi HX-hankkeeseen liittyvä hävittäjäpäätös; Suomi valitsi F-35-hävittäjät.

Reservin rooli korostuu selonteossa erityisesti paikallispuolustuksessa. Paikallisjoukoissa tullaan hyödyntämään aiempaa paremmin reserviläisten sitoutuneisuutta, paikallistuntemusta, siviilissä hankittua osaamista ja verkostoja. Paikallisjoukkojen koulutuksessa ja rekrytoinnissa keskeinen rooli tulee olemaan vapaaehtoisella maanpuolustuksella. Selonteossa luvataan, että paikallisjoukkojen kehittäminen mahdollistaa reserviläisille mielekkään urapolun eri tasoisissa poikkeusolojen tehtävissä sekä aktiivisen osallistumisen maanpuolustukseen. Asevelvollisuuskomitean raportissa halutaan laajentaa kutsunnat koskemaan koko ikäluokkaa, myös naisia ja tavoitteena on saada tuplattua palvelukseen astuvien naisten osuus. Lisäksi aseettoman palvelun suorittavia tullaan hyödyntämään kokonaisturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä.

Reserviupseeriliiton hallituksessa ja joulukuun alussa pidetyssä Mikkelin RUL 90 -tapahtumassa käsiteltiin tulevaa pitkälti vielä otsikkotasolla eikä edellä olevilla tule vielä olemaan vaikutusta piirin ensivuoden toimintasuunnitelmaan. Sen sijaan molemmissa tilaisuuksissa tuotiin esille huoli liiton jäsenmäärän kehityksestä. Samaan aikaan kun suuret ikäluokat väistyvät, koulutetaan uusia reservinupseereita ikäluokkien pienentyessä vähemmän. Tällä menossa jäsenistömme tulee pienenemään n. 300 jäsenellä vuodessa.  Liiton jäsenhuoltotyöryhmä toi esiin toimenpide-ehdotuksia, kuten RUK oppilaskunnan saamista mukaan jäsenhankintaan, kokelasinfoja kaikkiin varuskuntiin sekä toiminnan aktiivista ja vuorovaikutteista pyörittämistä. Muun muassa näillä toimilla on tarkoitus nostaa reserviupseereiden järjestäytymisastetta.

Tämä tarkoittaa piiri- ja kerhotasolla sitä, että meidän tulee jatkaa toimenpiteitä jäsenmäärän kasvattamiseksi. Painopisteenä on toteuttaa toimintasuunnitelmassa esitetyt tapahtumat niitä edelleen kehittäen ja panostaen toimintamme markkinointiin kymensalpa.fi sivustoa ja somea hyödyntäen. RUK upseerioppilaiden rekrytoinnissa olemme olleetkin mukana, kun kurssien 256 ja 257 upseerioppilaat olivat tutustumassa Salpalinjaan Ravijoella. Ensitietojen mukaan tutustumisvierailut jatkuvat kurssilla 259. Lisäksi meidän tulee harkita, onko meillä voimavaroja aloittaa uudelleen kokelasinfojen tai jopa saunailtojen järjestämistä kotiutuville kokelaille. Omasta varusmiesajan valokuva-albumistani löytyy kuva, jossa me Korian kokelaat olimme Iitin kerhon vieraina Kausalan Veteraanimajalla vuonna 1981. Me reserviläiset siis tulemme olemaan painopisteessä ja lupaus reserviläisten urapolusta eri tasoisiin poikkeusolojen tehtäviin saattaa motivoida uusia reserviläisiä mukaan toimintaamme.

Kouvolan alueen ensilumenladut on avattu marraskuun viimeisillä viikoilla niin Anjalassa kuin Valkealassa. Tämä perinteisenhiihtäjä on saanut kotiladuilla ”sinisenkeleillä” sukset sekä pitämään että luistamaan. Toisin kävi Vuokatin 150 000 € ensilumenladulla, kun mukana oli ”karvapohjat”. Vesisateessa ja hienojakoisessa tykkilumessa ne eivät luistaneet eikä pitäneet. Kotiladuilla onkin hiihtokilometriä alkanut kertymään mukavasti MarsMars:n.

Iitissä 10.12.2021                                                                                                                              

 Pekka Mertakorpi

Talvinen tervehdys

Kymenlaaksoon on perustettu tai perustetaan Sotiemme 1939 – 1945 Pohjois-Kymen ja Etelä-kymenlaakson yhdistykset. Veteraanityö on muuttumassa perinnetyöksi. Veteraaniliitot ja niiden alueelliset ja paikalliset yhdistykset on päätetty lakkauttaa. Tukityö kuitenkin jatkuu niin kauan kuin keskuudessamme on veteraaneja ja veteraanit tukea tarvitsevat. Kymenlaakson reservipiirit ovat myös osana edellämainittuja yhdistyksiä. Arvokas työ jatkuu uudella nimellä. Veteraanien panos Suomen itsenäisyyden eteen ei saa jäädä unholaan, puhumattakaan raskaimman uhrin antaneista, sodissa kaatuneista. Jouluaaton kunniavartiossa seistessä on aina tullut mietittyä jalkojen palellessa ja tuulen tuivertaessa poskia kuinka helppo ”nakki” tuo puolituntinen on verrattuna heidän kokemaansa.

HX hanke on saatu päätökseen: Suomalaisia vuosien ajan jännittänyt HX-hanke on tullut kulminaatioonsa: Suomi valitsi F-35A-häivehävittäjän F/A-18 Hornet –hävittäjän korvaajaksi. Suomi tarvii ilmapuolustuksensa tukipilariksi modernit hävittäjät ja F-35 sitä lienee muiden tarjolla olleiden vaihtoehtojen joukossa. Ensimmäiset F-35-koneet toimitetaan Suomeen vuonna 2026. Suomessa F-35-järjestelmä korvaa Hornet-kaluston hävittäjälennostoissa vuosina 2028 ja 2030.

Reserviläispiirin puheenjohtajana aloittaa vuoden 2022 alusta Kyösti Skippari Kouvolasta ja toivotan hänelle onnea tehtävään. Itse jatkan piirin 1. varapuheenjohtajana.

Itsenäisyyspäivänä ylennettiin reserviläisiä ja muistettiin huomionosoituksilla, onnittelut asianosaisille.

Mukavaa loppuvuotta ja rauhaisaa Joulua

Olli Leisti
Kymenlaakson Reserviläispiiri
puheenjohtaja

Kahdeksastoista kuukausi (RU-piirin puheenjohtajan kirjoitus)

80 vuotta sitten oli jatkosodan hyökkäysvaihe edennyt Karjalankannaksella vanhalle rajalle ja hyökkäys pysäytettiin 9. syyskuuta Leningradin uloimman puolustuslinjan eteen. Eteneminen jatkui vielä muilla rintamalohkoilla aina 8. joulukuuta 1941 asti, jonka jälkeen alkoi asemasotavaihe. Tuolloin monilla rintamalohkoilla tilanne vakiintui ja onnistuttiin välttämään tappioita. Vähitellen vähäinen toiminta jopa toimettomuus sai miesten ajan käymään pitkäksi. Toimettomuutta vastaan taisteltiin pitämällä yhteyttä kirjeitse kotirintamalle, omaehtoisten puhdetöiden ja erityisten viihdytysjoukkojen avulla.
Maaliskuusta 2020 alkaa olla kulunut 18 kuukautta siitä, kun meidän reserviläisjärjestöjemme toiminta lähes pysähtyi. Viranomaisten ohjauksella ja määräyksillä yhteiskunta ajettiin ”asemasotavaiheeseen” Covid-19 pandemiaa vastaan. Näissä poikkeusoloissa olemme pitäneet järjestötoimintaamme yllä ottamalla käyttöön uusia toimintamalleja ja sopeuttamalla toimintaamme. Linnoittautumalla taistelijan poteroihin parhaimmillaan puolen joukkueen korsuihin olemme ylläpitäneet järjestötoimintaa etäkokousten avulla. Tällä tavoin olemme pystyneet pyörittämään järjestömme lakisääteiset velvoitteet. Merkittävin operaatiomme pandemian aikana on ollut reserviläispiirien viestintäuudistus, Kymensalpa-sivusto. Puolustusvoimat on osaltaan linnoittautunut varuskuntiin ja heidän yhteydenpitonsa meihin reserviläisjärjestöihin on ollut vähäistä. RUK 100 ja RUL 90 juhlavuosien tilaisuudet on pääosin toteutettu striimattuina etätilaisuuksina.
Aikanaan asemasotaan väsyttiin, tosin joukkojen lomat pyörivät, koska asemasota ei sitonut kaikkia joukkoja operaatioihin. Ehkä tuolloinkin totuttiin toimettomuuteen ja pyöritettiin vain välttämättömät rutiinit. Kun tultiin kevääseen 1941 ilmassa oli selviä merkkejä vihollisen aktivoitumisesta. Suurhyökkäyksen alettua joukkomme lähes yllätettiin ja erään näkemyksen mukaan operaatioita johtavien upseereiden johtamistaito ja operointikyky oli merkittävästi alentunut pitkän asemasodan aikana.
Myös tämän pandemian ”asemasotavaiheessa” järjestömme on tottunut hiljaiseloon ja työskentelyyn omalta kotisohvalta. Etäkokouksiin ei ole juuri tarvinnut valmistautua, kun siihen on voinut osallistua oloasuun pukeutuneena villasukat jalassa. Etätilaisuudet ovat tarjonneet lähinnä ”korviketta” perinteisiin tapahtumiin verrattuna.
Loppukesän aikana yhteiskunta on alkanut avautumaan pandemian jälkeiseen aikaan. Olemme pystyneet aloittamaan piiriemme ammuntatoiminnan ja pyörittämään sitä lähes normaaliin tapaan. Olemme nyt siirtymässä hiljaiselon jälkeen operaatiovaiheeseen, jossa meidän tulee saada jäsenistömme liikkeelle. Nyt ei tule jäädä tuleen makaamaan, vaan on hetki järjestömme sloganin mukaiselle toiminalle ”Johtajuutta kaikissa olosuhteissa”. Siis Liikkeelle!
”Taistelijan poteroissa” on ollut turvallista harrastaa oman ehtoista kenttäkelpoisuuden ylläpitoa. Järjestömme on pyrkinyt etämarssitapahtumilla, kuten vuoden 1941 Maaottelumarssin Muisto-marssilla 4-25.5.2021 aktivoimaan meitä liikkumaan. Mars-Mars-sovellukseen olen pystynyt saamaan pyöräilykilometrejä myös helteisinä kesäiltoina. Helteellä ei pyörälenkin jälkeen tarvitse mennä edes suihkuun, kun viima on pitänyt paidan kuivana.

Iitissä 15.9.2021, Pekka Mertakorpi

Tervehdys! (RES-piirin puheenjohtajan kirjoitus)

Covid-19 on vaikuttanut reservipiirien toimintaan ja tapahtumia on pystytty järjestämään rajoitetusti. Ampumakilpailuja on saatu sentään järjestettyä jollain tasolla. Piirin hallinto on saatu hoidettua pitkälti etäyhteyksien avulla.

Lokakuussa 1939 järjestettiin ylimääräiset harjoitukset maan varautuessa sotaan poliittisen tilanteen kärjistyessä. Saksa oli 1.9. hyökännyt Puolaan ja sodan uhka leijui ilmassa. 30. Marraskuuta uhka muuttui todeksi Neuvostoliiton aloitettua hyökkäyksen koko itärintaman mitalla. Suomen reserviläiset olivat silloin valmiudessa. Tänäkin päivänä reserviläisten kenttäkelpoisuuden ylläpito on tärkeä asia ja pääasiassa siitä huolehditaan omatoimisesti.

Järjestin itselleni toimintaa tutustumisretken merkeissä Kainuun taistelupaikkoihin. Raatteentie lienee jokaisen tiedossa, Kuhmon taistelut ovat jääneet edellisen varjoon, vaikkakin siellä suunnalla käytiin myös merkittäviä taisteluita. Raatteen ja Kuhmon hyökkääjällä oli sama tavoite, katkaista Suomi Oulun korkeudelta.
Raatteentien mottien puolustajien vastarinnan alkaessa luhistua kertoi erään komppanian tuntemattomaksi jäänyt hevosmies palatessaan yksin etulinjasta seuraavaa: Hevonen kävellä lontusteli hitaasti, kun äkisti pysähtyi. Katsastaessani eteen, olin pyörtyä siihen paikkaan. Joukko vihollisia seisoi ihan hevostien varressa. Joskus olin nähnyt näkyjä, mutta nyt oli tosi kysymyksessä. Näinkö sitä jäätiin vangiksi? Sydämeni heitti volttia. Ensimmäinen ajatukseni oli – pako! Mutta ne ampuvat heti! Joku tuntematon voima pukkasi minut pystyyn. -Älkää ampuko! Rääkäisin hurjasti ja olin jatkamassa, että antaudun vangiksi. Mutta tuota jatkoa en ennättänyt karjaista, kun tapahtui ihme. Vihollisporukka nosti kätensä antautumisen merkiksi. Häpesin pelkuruuttani, häpesin huutoani. Mutta aloin hiljalleen niellä mahaani, kun tajusin etteivät ummikot venäläiset olleet käsittäneet huutoani tai olivat käsittäneet sen huudoksi ”antautukaa”, ja säikähtivät minua, tavallista kookkaampaa miestä. Ei siinä auttanut muu kuin nousta reestä ja ryhtyä riisumaan viholliset aseista. Rehellisenä miehenä minun on tunnustettava, että käteni sekä jalkani vapisivat armottomasti, kun lähestyin ensimmäisiä punasotilaita. Nöyrästi ne tarjosivat minulle aseensa, jotka lastasin rekeen. Heitä oli kaikkiaan 19. Tämän jälkeen komensin vankiporukan kävelemään rekeni perässä ja pitämään minuun vähintään viidenkymmenen metrin välimatkan. Vasta iltahämärissä tulin perille esikuntaan. Siellä vangit laskettiin, ja niitä oli nyt 25 kappaletta. Tien hämärässä oli liittynyt jonoon kuusi uutta.


Kainuusta löytyy paljon nähtävää sotahistoriasta kiinnostuneille.

Mukavaa syksyä
Olli Leisti
Kymenlaakson Reserviläispiirin puheenjohtaja

Korona osoittanut varautumisen tärkeyden

Kesä on jäämässä taakse. Reserviläistoimintaakin kurittanut koronapandemia on hieman sekavassa vaiheessa. Tartunnat ovat suhteellisen korkealla tasolla, mutta toisaalta rokotuskattavuus kasvaa ja rajoitteita aletaan pikkuhiljaa purkamaan. Toivottavasti positiivinen kehitys jatkuu ja normaalitoimintaan päästään vielä syksyn aikana. Merkit ovat hyviä.
Kun koronan uskotaan kohta olevan taakse jäänyttä elämää, niin alkaa asian ”perkaaminen”. On herätty pohtimaan sitä, että miksei tähän oltu globaalisti, eikä myöskään kansallisesti varauduttu kunnolla, tai oikeastaan mitenkään? Pandemian alkuvaiheen maskiepisodi Huoltovarmuuskeskuksessa muistetaan Suomessakin pitkään. Samaan hengen vetoon on todettu, että jatkossa varautuminen pitää olla paremmalla tasolla, jos/kun joku muu globaali pandemia iskee. Varautumista peräänkuulutetaan myöskin ilmastokriisejä varten, jotka ovat jo arkipäivää eri puolilla maailmaa, ja joiden ennustetaan pahenevan. Ympäristökatastrofit ovat myös vakava ongelma, joka on riesanamme ja johon on varauduttava. Varautuminen on myöskin sotilaallisten kriisien ja uhkien kulmakivi, ja siksi me reserviläiset tätä harrastamme: jotta sotilaallinen uhka maatamme kohtaan ei pääsisi realisoiduttuaan yllättämään ns. housut kintuissa. Asia muuttuu vieläkin tärkeämmäksi, kun otetaan huomioon syy- ja seuraus -tekijät. Sotilaallinen uhka saattaa olla seurausta vaikkapa luonnonkatastrofista, jotka voivat saada suuret ihmisjoukot johtajineen toimimaan arvaamattomasti ja yllättäen. Jatkakaamme varautumista ja nostakaamme se vieläkin korkeammalle tasolle. Se kannattaa!
Niin kuin on vuoden mittaan ”varoiteltu”, perinteinen Kymen Salpa ei enää printtilehtenä ilmesty. Tätä digilehteä tehdään vielä tämä vuosi, mutta pikkuhiljaa tiedottaminen siirtyy enenevässä määrin www.kymensalpa.fi -sivustolle, josta on jo nyt luettavissa jokseenkin kaikki se tieto, joka tässäkin digilehdessä on. Sivuja vielä ”viilataan” syksyn mittaan paremmiksi. Kehittämisehdotuksia vastaanotetaan piiritoimistolle. Digitalisaatio jyllää myöskin liittotasolla. Reserviläisliitto on tehnyt jo viime vuonna sivustouudistuksen, ja nyt siirtymäajan lähestyessä loppuaan se edellyttää aiemmin toimintalomakkeisiin perustuneen, kertaluonteisen tuen ehdoksi, että piirin reserviläisyhdistyksillä on oltava liiton sivujen alla omat sivut. Perinteistä toimintalomaketta ei enää täytetä, vaan se instrumentti yhdistyksen toiminnan raportoimiseksi on poistunut. Pyydän yhdistyksiä mahdollisimman pian syksyn aikana tutustumaan asiaan osoitteessa https://www.reservilaisliitto.fi/sivustouudistus/ ja toimimaan sen mukaisesti. Piiritoimisto auttaa minkä pystyy.
PV on vähitellen avautumassa ulkopuoliseen yhteistyöhön, ja perinteisiä yhteistyötapahtumia on luvassa syksyn mittaan, kenties merkittävimpänä Ukontie -rynnäkkökiväärikilpailu, mutta myös tämän lehden ilmestymisen aikoihin toteutuva Reservin ampuma- ja maastopäivä on luvassa. Toivotaan runsasta osanottoa.


Toiminnallisin terveisin,

Leevi Lassila
Toiminnanjohtaja

Reservipiirit digiaikaan ja RU-kerhoja yhteen

Korona olisi kelpo aihe tähän lehteen vieläkin, mutta jospa siitä on kirjoitettu ja luettu jo riittävästi. Kehitys pandemian voittamiseksi on hyvässä vauhdissa ja toivottavasti se jatkuu takaiskuitta.

Kymenlaakson reservipiirien historiassa kääntyy yksi merkittävä sivu, kun Kymen Salpa siirtyy reservipiirien hallitusten päätöksellä kokonaan digiaikaan tämän numeron ollessa viimeinen printtinumero. Ainahan se vähän surettaa, kun jostain pitkään vaikuttaneesta ja hyväksi koetusta asiasta luovutaan, mutta aikansa kutakin. Digitalisaatio on tämän ajan realiteetti, ja sen mukaan reservipiireissä mennään valtakunnallisestikin. Itse asiassa sille ei ole juurikaan vaihtoehtoja, sillä myös liitot kehittävät toimintojaan koko ajan digipohjaisiksi. Paikalliskehityksen osalta voidaan todeta, että Kymen Salvan painomäärät ovat laskeneet parissa vuodessa neljästä tuhannesta neljään sataan, joista niistäkin suuri osa on jäänyt piiritoimistolle ja siitä sitten aikanaan paperinkeräykseen, ja toinen suuri osa on mennyt MPK:lle ja varuskuntiin, jotka ovat viimeisen vuoden aikana vuoron perään ilmoittaneet, että jos printtilehteä heille vielä toimitetaan, niin aiemman satojen kappaleiden sijaan muutama kappale riittää. Ei ole mielekästä painaa lehteä pääasiassa jätepaperiksi, ja osaltaan siksi tähän on päädytty.  Lehti ilmestyy tästä eteenpäin kuitenkin digiversiona ainakin vielä jonkun aikaa, mutta samaan aikaan kehitetään myös Kymen Salpa-verkkosivustoa.  Olen vakuuttunut siitä, että verkkosivusto pystyy tarjoamaan kaiken sen mitä olemme tähän saakka saaneet lukea lehdestä, paitsi että sivustolta kaikki voidaan lukea tuoreempana, jopa reaaliaikaisesti. Lisäksi sivustolle tulee muitakin toimintoja: se tulee toimimaan kaiken tiedottamisen foorumina, kuten kilpailukutsujen ja -tulosten julkistamisen, ja toimikuntien tiedottamispaikkana, sekä kokouskutsujen julkaisupaikkana. Lisäksi sivustolla tullaan julkaisemaan piirien tapahtumakalenterit, piiritoimiston varauskalenteri jne. Oikeastaan kaikki tiedottaminen voidaan käydä sivuston kautta, jos halutaan. Erikseen on vielä sosiaalinen media, joka toimii reservipiirien interaktiivisena mediana. On hyvä muistaa, että jollakin tavalla reserviläisyys näyttäytyy myös sidosryhmille ja ulkopuolisille. Kymen Salpa-sivuston kautta esilläolo onnistuu huomattavasti paremmin kuin tähän asti. Pidän reserviläisyyden laajempaa esilläoloa tärkeänä, sillä pitkään jatkunut jäsenmäärien lasku saattaa olla merkki siitä, että reserviläistoimintaa ei tunneta riittävästi tai se nähdään vääränlaisena.  Ihan vähäinen asia digitalisaatiossa ei ole sekään, että digitaalinen media houkuttelee mainostajia paremmin kuin printtimedia. Esimerkkeinä voidaan mainita Millog sekä Patria, jotka verkkosivujen kautta tarjolle tullut digimainonta on tuonut tukijoiksemme täksi vuodeksi, toivottavasti myös jatkossa, sillä ulkopuolinen tuki on reserviläistoiminnalle tärkeää.

Kymenlaakson reserviupseeripiirissä on kerhojen määrä viime vuodesta vähentynyt yhdellä, kun uskottavan toiminnan edellyttämästä resurssipulasta kärsineet Voikkaan ja Kuusankosken kerhot yhdistyivät Pohjois-Kymen Reserviupseerit ry:ksi vuoden vaihteessa. Yhdistymisen taustoista ja toteutuksesta kertovat molempien kerhojen puheenjohtajat eri artikkelissa.  Yhdistymiskeskustelua on käyty myös reserviläispiirissä Pohjois-Kymenlaaksossa.  Näyttää siltä, että muutamat reserviläisyhdistykset ovat sellaisessa tilassa, että vaikka yhdistysten lukumäärä vähenisikin, niin yhdistyminen voisi tuoda uutta potkua sekä kokonaisuuteen, että näiden yhdistysten jäsenistölle. Ei se määrä vaan se laatu, niin kuin sanotaan. Yhdistyslakiin tekeillä olevat muutokset tähtäävät osaltaan yhdistymisen helpottamiseen.

Muistutan vielä sen tärkeydestä, että yhdistykset ja kerhot tekisivät Maanpuolustusrekisteriin omaa yhdistystään koskevat tietojen päivitykset aina kun muutoksia tapahtuu. Vain siten sinne kertyy yhdistystä ja sen hallintoa koskeva historiatieto. Se tieto on tärkeää monessakin mielessä, mm. silloin, kun haetaan ansiomitaleita. Palkitsemisiin vaadittavat tiedot on oltava todennettavissa, ja jos niin ei ole, niin hakemuksen hylkäämisriski on suuri. Ansiomitalihakemuksen hylätyksi tuleminen puutteellisten tietojen vuoksi olisi mitalin ansainneelle suuri vääryys.

Hyvää kesää!

Leevi Lassila

Toiminnanjohtaja