80 VUOTTA PEIKKOPATALJOONAN PERUSTAMISESTA VOIKKAAN SEURATALOLLA

Lauantaina 11.6.2021 klo 12 laskettiin kukkalaite Jääkärirykmentti 5:n III pataljoonan – Peikkopataljoonan – muistopaadelle Voikkaan kirkkopuistossa. JR 5 muodostettiin kahdesta varusmiespataljoonasta ja yhdestä reserviläisistä kootusta pataljoonasta. III pataljoonan sotilaat kutsuttiin palvelukseen Pohjois­-Kymenlaakson reserviläisistä.

Kesäkuun 11. päivänä 1941 – Jatkosodan alkamisvaiheissa – astui palvelukseen mittava joukko pohjoiskymenlaaksolaisia reserviläisiä. Tuolloin Voikkaan seuratalossa perustettiin jääkärirykmentti 5:n III pataljoonan esikunta ja esikuntakomppania. Jalkaväkijoukot perustettiin Voikkaan kansakoululla, konekiväärikomppania ja panssarintorjunta Voikkaan Työväentalolla ja kranaatinheitinyksikkö Yrjönojan koululla. Yksi erillinen komppania perustettiin Anjalan vanhalla kunnantalolla. Alkuvaiheessa jalkaväkirykmentti 5:n I ja II pataljoona muodostui asevelvollisista ja III pataljoona reserviläisistä.

Kukkalaitteen laskivat Pertti Elg Voikkaan seudun Reservinaliupseereista ja Jukka Sorsa Kuusankosken Reserviläisistä. Puheen pitivät Jukka Sorsa ja Matti Laine Pohjois-Kymen Reserviupseereista.

Muistopaasi on paljastettu 11.6.1988 III/JR 5:n reserviläisten jatkosotaan isänmaataan puolustamaan lähteneiden kunniaksi. Paikalla järjestetään vuosittain kuusankoskelaisten reservinyhdistysten järjestämä muistotilaisuus.

Teksti on Tuomo Simolan tekstistä lyhennetty/päivitetty ja loppuun lisätty tapahtumaan liittyvä kuvaus.

Arto Ala-Outinen

28.9.2021

Reservin ampuma- ja maastopäivän uusi konsepti testattiin onnistuneesti

Perinteinen, Reservin ampuma- ja maastokilpailuna tunnettu tapahtuma, nykyisin Reservin ampuma- ja maastopäivä käytiin uudella, matalan kynnyksen konseptilla 18.9. Aiemmin pelkästään kilpailuhenkisessä tapahtumassa oli nyt myös retkisarjat sekä jalkapatikkalaisille, että maastopyöräilijöille, joihin sarjoihin olikin jo muutamia osallistujia. Toivottavasti uusi konsepti kasvattaa tapahtuman suosiota ja osallistujamäärää. Tapahtuma käytiin Utin maastoissa Haukkajärven rannalla olevan miehistösaunan ollessa kilpailukeskuksena.

Voiton kilpasarjassa vei Elimäen RU-kerhon Topi Puhakka, toiseksi tuli Jari Närvänen Kouvolan RU-kerhosta ja kolmas sija meni Elimäen RU-kerhon Jani Juvankoskelle. Tapahtuma oli leppoisa ja sää suosi. Järjestäjät kiittävät sekä osallistujia että toimitsijoita, ja Utin jääkärirykmenttiä puitteiden tarjoamisesta ja muusta avusta.

Päivän kaikki tulokset oheisesta linkistä.

https://www.kymensalpa.fi/wp-content/uploads/2021/09/tulokset_ampumajamaastopaiva_2021-1.png

Kahdeksastoista kuukausi (RU-piirin puheenjohtajan kirjoitus)

80 vuotta sitten oli jatkosodan hyökkäysvaihe edennyt Karjalankannaksella vanhalle rajalle ja hyökkäys pysäytettiin 9. syyskuuta Leningradin uloimman puolustuslinjan eteen. Eteneminen jatkui vielä muilla rintamalohkoilla aina 8. joulukuuta 1941 asti, jonka jälkeen alkoi asemasotavaihe. Tuolloin monilla rintamalohkoilla tilanne vakiintui ja onnistuttiin välttämään tappioita. Vähitellen vähäinen toiminta jopa toimettomuus sai miesten ajan käymään pitkäksi. Toimettomuutta vastaan taisteltiin pitämällä yhteyttä kirjeitse kotirintamalle, omaehtoisten puhdetöiden ja erityisten viihdytysjoukkojen avulla.
Maaliskuusta 2020 alkaa olla kulunut 18 kuukautta siitä, kun meidän reserviläisjärjestöjemme toiminta lähes pysähtyi. Viranomaisten ohjauksella ja määräyksillä yhteiskunta ajettiin ”asemasotavaiheeseen” Covid-19 pandemiaa vastaan. Näissä poikkeusoloissa olemme pitäneet järjestötoimintaamme yllä ottamalla käyttöön uusia toimintamalleja ja sopeuttamalla toimintaamme. Linnoittautumalla taistelijan poteroihin parhaimmillaan puolen joukkueen korsuihin olemme ylläpitäneet järjestötoimintaa etäkokousten avulla. Tällä tavoin olemme pystyneet pyörittämään järjestömme lakisääteiset velvoitteet. Merkittävin operaatiomme pandemian aikana on ollut reserviläispiirien viestintäuudistus, Kymensalpa-sivusto. Puolustusvoimat on osaltaan linnoittautunut varuskuntiin ja heidän yhteydenpitonsa meihin reserviläisjärjestöihin on ollut vähäistä. RUK 100 ja RUL 90 juhlavuosien tilaisuudet on pääosin toteutettu striimattuina etätilaisuuksina.
Aikanaan asemasotaan väsyttiin, tosin joukkojen lomat pyörivät, koska asemasota ei sitonut kaikkia joukkoja operaatioihin. Ehkä tuolloinkin totuttiin toimettomuuteen ja pyöritettiin vain välttämättömät rutiinit. Kun tultiin kevääseen 1941 ilmassa oli selviä merkkejä vihollisen aktivoitumisesta. Suurhyökkäyksen alettua joukkomme lähes yllätettiin ja erään näkemyksen mukaan operaatioita johtavien upseereiden johtamistaito ja operointikyky oli merkittävästi alentunut pitkän asemasodan aikana.
Myös tämän pandemian ”asemasotavaiheessa” järjestömme on tottunut hiljaiseloon ja työskentelyyn omalta kotisohvalta. Etäkokouksiin ei ole juuri tarvinnut valmistautua, kun siihen on voinut osallistua oloasuun pukeutuneena villasukat jalassa. Etätilaisuudet ovat tarjonneet lähinnä ”korviketta” perinteisiin tapahtumiin verrattuna.
Loppukesän aikana yhteiskunta on alkanut avautumaan pandemian jälkeiseen aikaan. Olemme pystyneet aloittamaan piiriemme ammuntatoiminnan ja pyörittämään sitä lähes normaaliin tapaan. Olemme nyt siirtymässä hiljaiselon jälkeen operaatiovaiheeseen, jossa meidän tulee saada jäsenistömme liikkeelle. Nyt ei tule jäädä tuleen makaamaan, vaan on hetki järjestömme sloganin mukaiselle toiminalle ”Johtajuutta kaikissa olosuhteissa”. Siis Liikkeelle!
”Taistelijan poteroissa” on ollut turvallista harrastaa oman ehtoista kenttäkelpoisuuden ylläpitoa. Järjestömme on pyrkinyt etämarssitapahtumilla, kuten vuoden 1941 Maaottelumarssin Muisto-marssilla 4-25.5.2021 aktivoimaan meitä liikkumaan. Mars-Mars-sovellukseen olen pystynyt saamaan pyöräilykilometrejä myös helteisinä kesäiltoina. Helteellä ei pyörälenkin jälkeen tarvitse mennä edes suihkuun, kun viima on pitänyt paidan kuivana.

Iitissä 15.9.2021, Pekka Mertakorpi

Tervehdys! (RES-piirin puheenjohtajan kirjoitus)

Covid-19 on vaikuttanut reservipiirien toimintaan ja tapahtumia on pystytty järjestämään rajoitetusti. Ampumakilpailuja on saatu sentään järjestettyä jollain tasolla. Piirin hallinto on saatu hoidettua pitkälti etäyhteyksien avulla.

Lokakuussa 1939 järjestettiin ylimääräiset harjoitukset maan varautuessa sotaan poliittisen tilanteen kärjistyessä. Saksa oli 1.9. hyökännyt Puolaan ja sodan uhka leijui ilmassa. 30. Marraskuuta uhka muuttui todeksi Neuvostoliiton aloitettua hyökkäyksen koko itärintaman mitalla. Suomen reserviläiset olivat silloin valmiudessa. Tänäkin päivänä reserviläisten kenttäkelpoisuuden ylläpito on tärkeä asia ja pääasiassa siitä huolehditaan omatoimisesti.

Järjestin itselleni toimintaa tutustumisretken merkeissä Kainuun taistelupaikkoihin. Raatteentie lienee jokaisen tiedossa, Kuhmon taistelut ovat jääneet edellisen varjoon, vaikkakin siellä suunnalla käytiin myös merkittäviä taisteluita. Raatteen ja Kuhmon hyökkääjällä oli sama tavoite, katkaista Suomi Oulun korkeudelta.
Raatteentien mottien puolustajien vastarinnan alkaessa luhistua kertoi erään komppanian tuntemattomaksi jäänyt hevosmies palatessaan yksin etulinjasta seuraavaa: Hevonen kävellä lontusteli hitaasti, kun äkisti pysähtyi. Katsastaessani eteen, olin pyörtyä siihen paikkaan. Joukko vihollisia seisoi ihan hevostien varressa. Joskus olin nähnyt näkyjä, mutta nyt oli tosi kysymyksessä. Näinkö sitä jäätiin vangiksi? Sydämeni heitti volttia. Ensimmäinen ajatukseni oli – pako! Mutta ne ampuvat heti! Joku tuntematon voima pukkasi minut pystyyn. -Älkää ampuko! Rääkäisin hurjasti ja olin jatkamassa, että antaudun vangiksi. Mutta tuota jatkoa en ennättänyt karjaista, kun tapahtui ihme. Vihollisporukka nosti kätensä antautumisen merkiksi. Häpesin pelkuruuttani, häpesin huutoani. Mutta aloin hiljalleen niellä mahaani, kun tajusin etteivät ummikot venäläiset olleet käsittäneet huutoani tai olivat käsittäneet sen huudoksi ”antautukaa”, ja säikähtivät minua, tavallista kookkaampaa miestä. Ei siinä auttanut muu kuin nousta reestä ja ryhtyä riisumaan viholliset aseista. Rehellisenä miehenä minun on tunnustettava, että käteni sekä jalkani vapisivat armottomasti, kun lähestyin ensimmäisiä punasotilaita. Nöyrästi ne tarjosivat minulle aseensa, jotka lastasin rekeen. Heitä oli kaikkiaan 19. Tämän jälkeen komensin vankiporukan kävelemään rekeni perässä ja pitämään minuun vähintään viidenkymmenen metrin välimatkan. Vasta iltahämärissä tulin perille esikuntaan. Siellä vangit laskettiin, ja niitä oli nyt 25 kappaletta. Tien hämärässä oli liittynyt jonoon kuusi uutta.


Kainuusta löytyy paljon nähtävää sotahistoriasta kiinnostuneille.

Mukavaa syksyä
Olli Leisti
Kymenlaakson Reserviläispiirin puheenjohtaja

Korona osoittanut varautumisen tärkeyden

Kesä on jäämässä taakse. Reserviläistoimintaakin kurittanut koronapandemia on hieman sekavassa vaiheessa. Tartunnat ovat suhteellisen korkealla tasolla, mutta toisaalta rokotuskattavuus kasvaa ja rajoitteita aletaan pikkuhiljaa purkamaan. Toivottavasti positiivinen kehitys jatkuu ja normaalitoimintaan päästään vielä syksyn aikana. Merkit ovat hyviä.
Kun koronan uskotaan kohta olevan taakse jäänyttä elämää, niin alkaa asian ”perkaaminen”. On herätty pohtimaan sitä, että miksei tähän oltu globaalisti, eikä myöskään kansallisesti varauduttu kunnolla, tai oikeastaan mitenkään? Pandemian alkuvaiheen maskiepisodi Huoltovarmuuskeskuksessa muistetaan Suomessakin pitkään. Samaan hengen vetoon on todettu, että jatkossa varautuminen pitää olla paremmalla tasolla, jos/kun joku muu globaali pandemia iskee. Varautumista peräänkuulutetaan myöskin ilmastokriisejä varten, jotka ovat jo arkipäivää eri puolilla maailmaa, ja joiden ennustetaan pahenevan. Ympäristökatastrofit ovat myös vakava ongelma, joka on riesanamme ja johon on varauduttava. Varautuminen on myöskin sotilaallisten kriisien ja uhkien kulmakivi, ja siksi me reserviläiset tätä harrastamme: jotta sotilaallinen uhka maatamme kohtaan ei pääsisi realisoiduttuaan yllättämään ns. housut kintuissa. Asia muuttuu vieläkin tärkeämmäksi, kun otetaan huomioon syy- ja seuraus -tekijät. Sotilaallinen uhka saattaa olla seurausta vaikkapa luonnonkatastrofista, jotka voivat saada suuret ihmisjoukot johtajineen toimimaan arvaamattomasti ja yllättäen. Jatkakaamme varautumista ja nostakaamme se vieläkin korkeammalle tasolle. Se kannattaa!
Niin kuin on vuoden mittaan ”varoiteltu”, perinteinen Kymen Salpa ei enää printtilehtenä ilmesty. Tätä digilehteä tehdään vielä tämä vuosi, mutta pikkuhiljaa tiedottaminen siirtyy enenevässä määrin www.kymensalpa.fi -sivustolle, josta on jo nyt luettavissa jokseenkin kaikki se tieto, joka tässäkin digilehdessä on. Sivuja vielä ”viilataan” syksyn mittaan paremmiksi. Kehittämisehdotuksia vastaanotetaan piiritoimistolle. Digitalisaatio jyllää myöskin liittotasolla. Reserviläisliitto on tehnyt jo viime vuonna sivustouudistuksen, ja nyt siirtymäajan lähestyessä loppuaan se edellyttää aiemmin toimintalomakkeisiin perustuneen, kertaluonteisen tuen ehdoksi, että piirin reserviläisyhdistyksillä on oltava liiton sivujen alla omat sivut. Perinteistä toimintalomaketta ei enää täytetä, vaan se instrumentti yhdistyksen toiminnan raportoimiseksi on poistunut. Pyydän yhdistyksiä mahdollisimman pian syksyn aikana tutustumaan asiaan osoitteessa https://www.reservilaisliitto.fi/sivustouudistus/ ja toimimaan sen mukaisesti. Piiritoimisto auttaa minkä pystyy.
PV on vähitellen avautumassa ulkopuoliseen yhteistyöhön, ja perinteisiä yhteistyötapahtumia on luvassa syksyn mittaan, kenties merkittävimpänä Ukontie -rynnäkkökiväärikilpailu, mutta myös tämän lehden ilmestymisen aikoihin toteutuva Reservin ampuma- ja maastopäivä on luvassa. Toivotaan runsasta osanottoa.


Toiminnallisin terveisin,

Leevi Lassila
Toiminnanjohtaja

Kymenlaakson reservin RK-ammunta Ukontie kisattiin 11.9.2021

Pystyimme kuin pystyimmekin järjestämään tämän vuotisen Ukontie-ammunnan yhteistyössä Kaakkois-Suomen aluetoimiston ja Kymenlaakson MPK:n kanssa, ja kisaan saatiin 31 ampujaa. Sää suosi tämänvuotista kisaa ja osan aikaa pääsimme ampumaan auringon paisteessa. Ammunnan valvojina toimivat aluetoimistosta kapt. Niko Toivonen ja kapt. Jarmo Niukkanen, jotka järjestivät ammuntaan ampumaradan, rynnäkkökiväärit sekä patruunat. Järjestelyistä ja ammuntaan ilmoittautumisesta vastasi MPK Tapio Lakelan johdolla. Ammunnan valvojana toimi Timo Viantie, ammunnanjohtajana Jari Pessa ja häntä avusti Pauli Pölönen. Tvälläreinä toimivat Kari Vänskä ja Valtteri Vänskä.

Ukontie ammunnanjohtajat ja tvällärit vasemmalta: Jari Pessa, Valtteri Vänskä, Kari Vänskä, Pauli Pölönen ja Timo Viantie

Tasaisen kisan henkilökohtaisen kilpailun kolme parasta olivat Tuukka Tuominen (Kouvola res.) 184 p, Jyrki Mutanen (Kotkan seudun res.) 183 p ja Marko Hänninen (Inkeroisten seudun res) 180 p. Joukkuekilpailu ammuttiin viisimiehisin joukkuein ja sen voitti Iitin reserviupseerikerho joukkueella Tommi Tiihonen, Hannu Lahtinen, Tero Luukkainen, Pekka Mertakorpi ja Tapani Peltola.  Tosin joukkuekilpailuun saatiin vain kaksi täyttä joukkuetta.

Voittajan on helppo hymyillä. Iitin Reserviupseerikerhon voittoisan joukkueen ampujat vasemmalta: Tapani Peltola, Jani Niittymaa, Tero Luukkainen, Hannu Lahtinen, Tommi Tiihonen ja Pekka Mertakorpi

Pekka Mertakorpi

TULOKSET, JOUKKUEKILPAILU

  1. Iitin reserviupseerikerho
    maj Lahtinen Hannu, Iitin reserviupseerikerho 177
    vänr Tiihonen Tommi, Iitin reserviupseerikerho 170
    ltn Luukkainen Tero, Iitin reserviupseerikerho 166
    kapt Mertakorpi Pekka, Iitin reserviupseerikerho 164
    ltn Peltola Tapani, Iitin reserviupseerikerho 159
    YHTEENSÄ 836
  2. Kymenlaakson rauhanturvaajat
    evl Räinä Mikko, Kymenlaakson rauhanturvaajat 167
    vääp Tuominen Marko, Kymenlaakson rauhanturvaajat 166
    sotmest Kykkänen Herkko, Kymenlaakson rauhanturvaajat 165
    maj Ahonen Terho, Kymenlaakson rauhanturvaajat 140
    alik Laakso Martti, Kymenlaakson rauhanturvaajat 138
    YHTEENSÄ 776
  3. Kouvolan reserviläiset
    jääk Tuominen Tuukka, Kouvolan reserviläiset 184
    alik Tuominen Kari, Kouvolan reserviläiset 169
    vääp Väänänen Juhani, Kouvolan reserviläiset 154
    vm Ihanamäki Aki, Kouvolan reserviläiset 147
    YHTEENSÄ 654
  4. Inkeroisten seudun reserviläiset
    alik Hänninen Marko, Inkeroisten seudun reserviläiset 180
    tkm Pekala Petri, Inkeroisten seudun reserviläiset 165
    stm Sinisalo Olavi, Inkeroisten seudun reserviläiset 164
    jääk Toikka Tuomas, Inkeroisten seudun reserviläiset 129
    YHTEENSÄ 638
  5. Kotkan seudun reserviläiset
    matr Mutanen Jyrki, Kotkan seudun reserviläiset 183
    alik Eränen Rami, Kotkan seudun reserviläiset 164
    alik Molari Mika, Kotkan seudun reserviläiset 131
    korpr Pulkkinen Tomas, Kotkan seudun reserviläiset 117
    YHTEENSÄ 595
  6. Myllykosken reserviläiset
    ylik Kokkola Kimmo, Myllykosken reserviläiset 175
    tkm Hietakangas Ville, Myllykosken reserviläiset 167
    YHTEENSÄ 342

TULOKSET, YKSILÖKILPAILU

  1. jääk Tuominen Tuukka, Kouvolan reserviläiset 93 91 184
  2. matr Mutanen Jyrki, Kotkan seudun reserviläiset 91 92 183
  3. alik Hänninen Marko, Inkeroisten seudun reserviläiset 94 86 180
  4. maj Lahtinen Hannu, Iitin reserviupseerikerho 96 81 177
  5. ylik Kokkola Kimmo, Myllykosken reserviläiset 89 86 175
  6. vänr Tiihonen Tommi, Iitin reserviupseerikerho 92 78 170
  7. alik Tuominen Kari, Kouvolan reserviläiset 92 77 169
  8. tkm Hietakangas Ville Myllykosken reserviläiset 88 79 167
  9. evl Räinä Mikko, Kymenlaakson rauhanturvaajat 84 83 167
  10. vääp Tuominen Marko, Kymenlaakson rauhanturvaajat 90 76 166
  11. ltn Luukkainen Tero, Iitin reserviupseerikerho 84 82 166
  12. sotmest Kykkänen Herkko, Kymenlaakson rauhanturvaajat 90 75 165
  13. tkm Pekala Petri, Inkeroisten seudun reserviläiset 83 82 165
  14. alik Eränen Rami, Kotkan seudun reserviläiset 85 79 164
  15. kapt Mertakorpi Pekka, Iitin reserviupseerikerho 87 77 164
  16. stm Sinisalo Olavi, Inkeroisten seudun reserviläiset 87 77 164
  17. ltn Peltola Tapani, Iitin reserviupseerikerho 82 77 159
  18. vääp Väänänen Juhani, Kouvolan reserviläiset 76 78 154
  19. ltn Niittymaa Jani, Iitin reserviupseerikerho 79 73 152
  20. maj Pasi Olli, Kouvolan reserviupseerikerho 69 83 152
  21. vm Ihanamäki Aki, Kouvolan reserviläiset 86 61 147
  22. ylil Tulikoura Jorma, KARPR:n kilta 74 70 144
  23. maj Ahonen Terho, Kymenlaakson rauhanturvaajat 76 64 140
  24. alik Laakso Martti, Kymenlaakson rauhanturvaajat 65 73 138
  25. ylik Hukkanen Matti, Kymenlaakson rauhanturvaajat 85 49 134
  26. korpr Arponen Veli-Pekka, Kymenlaakson rauhanturvaajat 76 58 134
  27. alik Molari Mika, Kotkan seudun reserviläiset 75 56 131
  28. jääk Toikka Tuomas, Inkeroisten seudun reserviläiset 86 43 129
  29. korpr Pulkkinen Tomas, Kotkan seudun reserviläiset 74 43 117
  30. alik Koskivirta Markku, Karhulan-Kymin reservinaliupseerit 65 22 87
  31. alik Aho Sami, Kymenlaakson rauhanturvaajat 0 24 24
Yksilökilpailun voittajan hymyä. Tuukka Tuominen Kouvolan reserviläisistä.

Ruumiin ylösnousemisesta

Uskontunnustuksessa lausumme: “uskon.. ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän?

Mitä se merkitsee käytännössä? Aikaisemmin ajattelin, että ikuista elämää vietetään jonkinlaisena henkiolentona. Aloin tutkia asiaa Raamatusta. Se ei taidakaan olla niin?

Kun elintoiminnot lakkaavat, ihmisen henki ja ruumis kyllä eroavat. Henki siirtyy joko taivaan esikartanoihin tai tuonelaan. Tämä hengen elämä on siis ruumiitonta ja ruumis haudataan tai poltetaan tai jäi vaikkapa rintamalle. Mitä sitten aikojen kuluessa tulevaisuudessa tapahtuu. Siitä Raamattu kertoo esimerkin Jeesuksen kohdalla. Hänet ristiinnaulittiin. Hän kuoli ja haudattiin. Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ruumiilliseen muotoon. Hän ilmestyi opetuslapsilleen. Hän oli fyysinen, tunnistettava, mutta vailla sairauksia ja vammoja. Sitä voisi kuvailla mm. Kirkastettu, kuolematon ja katoamaton ruumiillinen ihminen.

Samanlainen olotila luvataan Raamatussa kaikille Jeesuksen sovittamille ihmisille. Siis myös meille.  Tätä pohti myös Luther kristinopissa: Ruumiin ylösnousemus on niin valtava asia, etten järjelläni voi sitä tajuta, mutta uskon sen lapsenmielisesti, koska Jumala on sen Sanassaan ilmoittanut ja koska se ei perustu meidän ihmisten mahdollisuuksiin, vaan Jumalan voimaan.

Ruumiin ylösnousemus on kristinuskon peruspilareita. Eihän sitä muuten olisi uskontunnustukseen laitettu. Kristitty arvostaa ja kunnioittaa omaa kehoaan Jumalan hänelle antamana. Jumala arvostaa luotuaan niin, että herättää kerran ruumiimme elämään ikuisesti. Silloin Jeesuksen lunastamien pyhien yhteys saa lopullisen muotonsa.  Olen ajatellut, että silloin olisimme parhaissa voimissamme taivaan kansalaisina noin kolmikymppisiä, kuten Jeesus oli ollessaan täällä maan päällä. Olisimme omia tunnistettavia persoonia. Tätä toivon meille kaikille. Siunattua syksyn aikaa lukijani.

Markku Ruokonen Hengellisen toimikunnan jäsen

Iitin reserviupseerikerho on pitänyt yllä maanpuolustustahtoa jo 70 vuotta

Iitin reserviupseerikerho juhli 70-vuotista taivaltaan Ponnilla torstaina 19. elokuuta. Kerho perustettiin tammikuussa 1951, kaksikymmentä vuotta Suomen Reserviupseeriliiton perustamisen jälkeen. RU-kerho on pitänyt yllä jäsentensä maanpuolustustahtoa ja -kuntoa sekä luonut yhteishenkeä.

– Jatkamme samalla tavalla kerhomme toimintaa kohti uusia vuosikymmeniä, puheenjohtaja Tommi Tiihonen lupasi.

Juhlapuheessaan iittiläislähtöinen Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Pasi Jokinen kävi läpi nykyisen reserviupseerikoulutusta erityisesti Ilmavoimien näkökulmasta. Vaikka Haminan reserviupseerikoulu on tunnetuin koulutuspaikka, myös useilla muilla paikkakunnilla koulutetaan upseereja reserviin. Koulutus antaa reserviupseereille paitsi tarvittavat aselajikohtaiset taidot, myös vankan maanpuolustustahdon, jonka merkityksestä Jokinen muistutti Afganistanin-tapahtumien valossa. Juhlaan toi tervehdyksen myös 90-vuotisjuhliaan viettävän Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen, sekä muun muassa Hämeen ja Kaakkois-Suomen aluetoimistojen edustajat.

Iitin RU-kerho palkitsi juhlassa ansioituneita jäseniään. Suomen Reserviupseeriliiton hopeinen ansiomerkki myönnettiin Tommi Tiihoselle, pronssinen Mika Färlinille. Ville Rintala, Pekka Mertakorpi, Tapani Peltola, Juhani Närkki, Jarkko Niittymaa ja Sami Ahola saivat juhlassa Kymenlaakson Reserviupseeripiirin ansioristin. Lisäksi yhdistyksen standaari annettiin huomionosoituksena Närkille, Reijo Lehtoselle, Juha Virtaselle sekä kenraali Pasi Jokiselle.


Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Pasi Jokinen piti juhlapuheen Iitin reserviupseerikerhon 70-vuotisjuhlassa.