Saavun Vekaranjärvelle, alkamassa on Pohjois-Kymenlaakson maakuntakomppanian harjoitus, jonka suunnittelussa olin itsekin ollut mukana. Vaikuttamaan olin päässyt harjoituksen rastikoulutusaiheisiin, majoitusjärjestelyihin sekä joukkojen kuljetusvälineisiin. Majoituksen olin halunnut Pahkajärvelle telttoihin ja kulkuneuvoiksi olin valinnut polkupyörät. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan luvassa olisi siirtyminen jalan.
Ihmisiä alkaa hiljalleen saapua, olen parkkipaikalla ottamassa heitä vastaan ja ohjeistamassa perustamistoimenpiteissä. Pääosin joukko koostuu vapaaehtoisista ja verrattuna keskivertoreserviläiseen joukko on harjoitellut paljon. Perustaminen siis sujuu ilman suurempia ongelmia ja edessä on jalkamarssi Pahkajärvelle.
Tämä ensimmäinen päivä ei aiheuttanut huolta, uskoinkin sen menevän hyvin mutta seuraavan päivän ohjelma, aikataulut ja jaksaminen vähän vaivaavat mieltä. Asiaa ei yhtään helpota, kun kuulen, että ulkomainen delegaatio Baltic Defence College:sta on tulossa seuraamaan taisteluammuntojamme.
Uusi aamu, uusi joukkuejako, taisteluvarustus päälle ja uudet harjoitteet. Kuljetusjärjestelyiden muututtua aamulle järjestyi kaksi tuntia aikaa harjoitelle joukkueen irtautumista. Sinkoampujat ehtivät myös kerrata aseiden käsittelyä. Irtautumisen peruskuviot saatiin harjoiteltua tukikohta-alueella tyydyttävälle tasolle. Saatoin siis hyvin mielin siirtää joukkoni harjoittelualueelle, jossa tiesin harjoittelun vielä jatkuvan.
Joukkueiden johtajat saivat komppanian päälikön käskyn, jonka jälkeen he suorittivat maastontiedustelun ja valmistelivat joukkueenjohtajan käskyn. Samalla ryhmänjohtajat harjoituttivat omia kuvioitaan tulevassa taistelumaastossa. Tämän jälkeen annettiin joukkueenjohtajan käskyt, toteutettiin joukkuetason harjoittelut ja lopuksi vuorossa olivat ”kovat vedot”.
Baltian delegaatio tulikin vierailulle jo tässä välissä ja mielenkiintoisten keskusteluiden jälkeen kävimme seuraamassa joukkojen harjoittelua. Valitettavasti vieraiden aikataulu ei sallinut jäädä seuraamaan enään lopullista kovapanosvaihetta. He olivat kovin kiinnostuneita suomalaisen reservin maanpuolustahdosta, motivaatiosta ja innosta. Taisivat jopa hieman ihmetelläkin sitä, miten vuodesta toiseen ihmiset jättävät työnsä sekä perheensä tullakseen hyvällä mielellä ja motivoituneina näihin harjoituksiin saamatta näistä juurikaan mitään taloudellista voittoa. Monelle, niin kuin itsellenikin, nämä harjoitukset ovat eräänlaisia lomamatkoja.
Ammunnan kovapanosvaihe alkaa, ammunnanjohtaja kuvailee tilannetta, vihollisen tankkien ääni lähestyy edestä oikealta ja tällöin kajahtaa joukkueenjohtajan käsky: ”tuliasemiin, miehittäkää vastaanottopesäke”. Ei kestä kauaa, kun edestä oikealta kuulu raskaan kertasingon laukaisun pamahdus jonka jälkeen onteloammuksen osumasta kertova pamahdus. Tämän jälkeen kiirii tieto, että vihollisen taistelupanssarivaunu on tuhottu ja taistelu jalkaväkeä vastaan alkaa toden teolla.
Joukkueenjohtaja käskee ”IRTI”, jonka jälkeen alkaa järjestäytynyt irtautuminen kohti ennalta sovittua seuraavaa taistelutasaa. Ryhmät toimivat kuten on harjoiteltu; osa lähtee irti, muiden suojatessa irtautumista ja sitten toisinpäin. Katselen tätä tyytyväisenä, etenkin kun näen, miten taistelijat antavat kaikkensa ja juoksevat itseään säästelemättä, vaikka päivän aikana on jo juostu paljon ja askel varmasti painaa.
Loppuillan ohjelmassa on vielä yksi koulutusrasti sekä henkilökohtainenhuolto saunan, sotilaskodin ja rakkolaastareiden parissa.
Viimeinen aamu: herätys, majoituksen purku, aamupala ja kaluston laskenta sekä lastaus. Ehtiipä siinä välissä kuitenkin vielä keittää pakkikahvit nuotiolla. Annan marssikäskyn ja paluumarssi varuskuntaan alkaa. Varuskunnassa odottaa vielä perinteiset harjoituksen purkutoimenpiteet, eli varusteiden ja kaluston palautukset, loppupuheenvuorot sekä harjoituspalautteet. Ihmisten puheista sekä annetuista palautteista näkee, että taistelijat olivat tyytyväisiä harjoituksen sisältöön sekä järjestelyihin. Itse olen iloinen sekä annetun palautteen laadusta että saavutetusta koulutustasosta. Myös oma kotimatkani alkaa hyvillä mielin ja hitusen viisaampana mitä kolmea päivää aikaisemmin olin.
Yhteenvetona edellisistä vanha viisaus: ”Hiki säästää verta.”
Kapteeni Tuomo Jaanu
PKMaakK Pääl
